Teiniliiton taksvärkki vuonna 1969 oli päätetty tehdä Mosambikiin. Tarkoituksena oli hankkia kirjapainokone Dar es Salaamissa Mosambik-instituutille, jolla oli erillinen koulutustehtävä vapautusliike Frelimon yhteydessä.
Martti Mellais oli valittu kampanjan tiedotusihteeriksi, mutta hän halusi elokuussa vetäytyä tehtävästä ja esitti tilalleen Leif Salménia, joka oli Nalle Wahlroosin aisapari ruotsinkielisessä järjestössä. Taksvärkkitoimikunta ei Salménia kuitenkaan hyväksynyt, vaan enemmistö valitsi 18-vuotiaan Liikasen.
Aivan ensimmäiseksi järjestettiin valtakunnallinen tapahtuma Dipolissa, jonne oli kutsuttu kaikkien koulujen edustajat. Taksvärkkihanketta esiteltiin ja Afrikasta puhuttiin laajemmin. Puhujien joukossa oli myös afrikkalainen opiskelija Nickey Iyambo, joka oli Lounais-Afrikan vapautusjärjestön SWAPO:n edustaja. Iyambo oli esiintyjistä vaikuttavin, pehmeästi puhuva ja suomalaisten ajattelutavan tunteva.
Syyskuun alussa muutin Domus Academican asuntoon. Se oli soluasunto, jossa asunnolla oli yhteinen WC, mutta ei suihkua. Sain paikan kahden hengen huoneesta. Laitoin tavarani kaappiin, tilaa oli alun toistakymmentä neliötä. Illansuussa saapui huonetoverini.
Olipa yllätys. Hän oli sama Nickey Iyambo. Asuimme yhdessä puolitoista vuotta. Se oli pohja pitkäaikaiselle ystävyydelle. Hän oli minua kypsempi, aina positiivinen ja valoisa. Moninkertainen Namibian ministeri Nickey Iyambo oli viimeisessä valtiollisessa tehtävässään maan varapresidentti vuoden 2018 helmikuuhun saakka. Hän kuoli vuoden 2018 toukokuussa.
Taksvärkkitoimisto perustettiin Postipankin pääkonttoriin Helsingin Unioninkadulle. Postipankki oli hankkeen tärkeä tukija. Camilla von Bonsdorffin kanssa otimme hoitaaksemme toimiston, joka sijaitsi heti pääoven vieressä pankin pääkerroksessa. Mosambik-taksvärkki sai rajua vastustusta monien opettajien ja myös oikeistolehdistön piirissä.
Yhtenä iltana iäkäs herrasmies käveli toimistoomme, kun olimme paketoimassa keräysesitteitä kouluihin. Hän kysyi, miten selviämme ristiriitaisessa tilanteessa. Selitin asiaa niin hyvin kuin pystyin. Otimme jälkikäteen selvää, kuka tuo herra oli. Hän oli ollut Postipankin pääjohtaja Heikki Tuominen. Tuomisen kiinnostukseen vaikuttivat varmasti myös hänen Teiniliitossa toimineet lapsensa Antero ja Elina.
Me kampanjasta vastanneet kiersimme ympäri maata. Esiinnyimme tiedotusvälineissä. Eduardo Mondlanen kirja Mosambikin taistelu käännettiin suomeksi. Opimme tuntemaan Suomen koulut ja koulujen tunnelmat. Kouluissa eri puolilla Suomea teinit joutuivat ahtaaseen väliin. Monet opettajat ja lehdet olivat ylipäätään sitä vastaan, että teinit keräävät rahaa Afrikkaan. Sotaveteraaneja Suomessa tarjottiin vaihtoehdoksi. Taksvärkin voimakkaimmat vastustajat väittivät, että rahat menevät suoraan aseisiin, eivät kirjapainoon saatikka oppikirjoihin.
Me kannattajat vakuutimme, että vapautusliike Frelimo ja sivistystyötä tekevä Mosambik-instituutti olivat juridisesti erillisiä. Kaikki valvotaan, eikä aseisiin mene penniäkään.Tilintarkastustehtävää hoiti Cooper Brothers, toistimme aina. Tilintarkastusyrityksestä tuli myöhemmin osa globaalia PriceWaterhouseCoopers, PwC-yhtymää.
Saimme lopulta kootuksi vajaat 500 000 markkaa, mikä vastaa tämän päivän rahassa noin 800 000 euroa. Koska rahojen perille menoa epäiltiin voimakkaasti, taksvärkkitoimikunta päätti lähettää edustajansa paikan päälle Dar es Salaamiin neuvottelemaan projektin toteuttamisen ehdoista. Lopulta toimikunta esitti Liikasta muun muassa sen vuoksi, että tämä oli ollut vaihto-oppilaana ja puhui englantia.
Niinpä ryhdyin suunnittelemaan matkaa. Olimme saaneet Mosambik-instituutilta kirjapainon kustannusarvion. Sanoman varatoimitusjohtaja Risto Kavanne, kirjapainoammattilainen, kutsui meidät luokseen ja halusi käydä projektin läpi. Hänen kysymyksensä pakottivat huolellisuuteen.
Tammikuussa vuonna 1970 matkustin Rooman kautta Tansaniaan. Pääsihteeri Marianne Laxénin ystävät Henrik ja Johanna Westman olivat siellä YK:n kehitysohjelman UNDP:n palveluksessa. Pääsin heille asumaan ja sain viikoksi skootterin käyttööni. Ennen matkaa oli tullut viesti, että yksi kehitysjoukkolaisiksi kutsutun kehitysyhteistyötekijäryhmän jäsen, Kid Ahlfors, oli kirjapainoalan asiantuntija.
Instituutin johtaja oli attentaatissa menehtyneen vapautusrintama Frelimon johtajan Eduardo Mondlanen leski Janet Mondlane. Toinen keskusteluihin aktiivisesti osallistunut oli Frelimon tiedotusvastaava, myöhemmin Mosambikin ministeri Jorge Rebelo. Toimistossa törmäsin myös Armando Guebuzaan, josta tuli myöhemmin Mosambikin presidentti. Kid Ahlfors kävi kirjapainosuunnitelmaa läpi ja sanoi heti: ”Kannattaa ostaa vain koneita, joilla on vakiintunut huolto Tansaniassa.” Se tuntui järkeen käyvältä, ja päivitimme suunnitelman.
Samalla kysyin, voisiko Kid Ahlfors ryhtyä projektin vetäjäksi. Pienen empimisen jälkeen hän suostui. Kerroin hänelle myös, että taksvärkkirahojen oikea käyttö on äärimmäisen tärkeää. Emme lähettäisi mielellään rahaa, vaan ostaisimme hankinnat Suomesta käsin toimitusosoitteena Dar es Salaam. Näin ainakin painokoneen osalta, ja paperi tulisi Suomesta. Hän piti sitä mahdollisena. Suunnitelma kelpasi lopulta myös isännille, ja Kid Ahlfors alkoi viimeistellä tilauslistaa.
Teimme suuret ostot Helsingistä käsin, minkä seurauksena saksalaisen Heidelberg-painokoneen metalliset ohjelaatat olivat suomen kielellä. Niin ne olivat edelleen vuonna 2017, jolloin eduskunnan pankkivaltuusto kävi paikalla. Tuolle matkalle osallistui kaksi taksvärkkikeskusteluun osallistunutta, Matti Vanhanen ja Ben Zyskowicz. Suurlähettiläs Laura Torvinen järjesti erinomaisen ohjelman.
Kun presidentti Samora Machel vieraili Suomessa vuonna 1977, mainitsi hän koululaisnuorison hankkeen olleen tienavaaja Suomen ja Mosambikin suhteissa. Mosambik-taksvärkistä tuli sukupolvikokemus 1950-luvun alkupuolilla syntyneille. Afrikan historiaa opittiin tuntemaan ja siirtomaista vapautuminen tuli tutuksi. Monia henkilökohtaisia suhteita luotiin. Niistä tuli elinikäisiä.
Kirjoittaja: Erkki Liikanen
Kuva: Taksvärkki ry:n facebook sivuilta löytyy kuva, jossa tekstinä on:
Toisen Taksvärkki-keräyksen kohteena oli Mosambik-instituutti. Teiniliitto halusi luoda oikeudenmukaisempaa ja ihmiskeskeisempää kansainvälistä yhteistyötä ja Taksvärkissä pyrittiin esimerkiksi auttamaan jäljellä olevien siirtomaiden vapautumista. Mosambik-instituutti toimi Tansaniassa ja siellä koulutettiin mosambikilaisia pakolaisia, lapsia ja opettajia. Opiskelijat Peter Rosenbröijer, Martti Mellais ja Erkki Liikanen poseerasivat Hufvudstadsbladetissa 31.8.1969.