Kun Suomi vuonna 2024 lopetti kahdenvälisen kehitysyhteistyönsä Mosambikissa loppui myös Suomen pitkäaikainen tuki maan opetussektorille. Läheinen yhteistyö, jota oli rakennettu vuosikymmenten ajan ja joka ulkoisten evaluaatioidenkin mukaan oli ollut menestyksekästä, loppui meidän kaikkien Mosambikin ystävien suureksi pettymykseksi.
Paikallisen osaamisen vahvistaminen koulutuksen avulla oli kuulunut osana suurimpaan osaan eri alojen hankkeista jo MONAPin ajoista lähtien. Alkuvuosien monenkeskinen ja yhteispohjoismainen apu johti kahdenvälisen kehitysyhteistyön käynnistymiseen 1980-luvun puolivälissä. Muun muassa Boanen maatalouskoulua ja Chimoion metsäopistoa tuettiin kahdenvälisillä hankkeilla, joissa molemmissa koulutuksella oli merkittävä rooli. Myös Kepan vuonna 1990 käynnistyneen kehitysjoukko-ohjelman kautta tuettiin paikallisen osaamisen vahvistamista ja koulutettiin mm. vammaissektorin osaajia. Kansalaisjärjestöistä erityisesti UFF:n mosambikilainen kumppani, ADPP, koulutti opettajia ja tuki opettajankoulutuslaitoksia sekä ammattikouluja. UFFin tuki opetussektorille on jatkunut 80-luvulta tähän päivään asti.
Opettajapula ja kouluverkoston heikko kattavuus erityisesti maaseudulla olivat peruja kolonialismin kaudelta ja pahentuneet sisällissodan myötä. Näihin on pyritty vaikuttamaan myös Suomen tuella. Tuntuu pahalta sanoa, mutta nyt, yli 40 vuotta kahdenvälisen yhteistyön käynnistymisestä, samat ongelmat ovat edelleen olemassa. Vuosituhattavoitteiden myötä perusopetus muuttui Mosambikissa maksuttomaksi 2000-luvun alussa, minkä myötä käynnistyi oppilastulva kouluihin. Koska opettajia ja luokkahuoneita ei ollut riittävästi saattoi yhdellä opettajalla olla pahimmillaan lähes sata oppilasta. Koulujen rakentamisen hitaus, lukuisat koulutuspolitiikan reformit ja mm. viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtuneet lukuisat luonnonkatastrofit ovat ainakin osasyitä siihen, että opettajista ja luokkahuoneista/kouluista on edelleen huutava puute.
Opetusministeriöstä tuli Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön merkittävä kumppani 2000-luvun alkuvuosina, jolloin kumppanimaat yhdessä opetusministeriön kanssa loivat FASEn eli korirahoitusmekanismin kanavoimaan rahoitusta keskitetysti opetusministeriölle. Tavoitteena oli vahvistaa Mosambikin omistajuutta sekä vähentää ministeriön työtaakkaa ja mm. yksittäisten hankkeiden transaktiokustannuksia. Suomi tosin päätti vielä vuonna 2005 käynnistää erillisen opetussektorin tukihankkeen, PASEn, Maputon läänissä. Se keskittyi opettajakoulutukseen ja koulurakentamiseen, mutta siihen liittyi myös tuki opetusministeriön alaiselle opetuksen kehittämisinstituutille INDElle erityisesti Mosambikin eri kielten oppimateriaalien kehittämiseksi. Hanke loi pohjan Suomen ja INDEn väliselle tiiviille yhteistyölle, joka jatkui Suomen kehitysyhteistyön päättymiseen asti.
FASEn kautta opetussektoria rahoittavat kumppanit allekirjoittavat yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa säädellään mm. miten opetussektoria suunnitellaan ja monitoroidaan yhdessä. Kumppanimaiden edustajista valitaan kolme kerrallaan niin kutsutuksi troikaksi edustamaan koko avunantajayhteisöä, mikä helpottaa opetusministeriön työtaakkaa verrattuna erillishankkeisiin, joissa kunkin avunantajan kanssa neuvotellaan ja raportoidaan erikseen. Kumppaneiden osaamista voidaan hyödyntää sektorin lukuisissa alatyöryhmissä, joihin Suomikin on tiiviisti osallistunut. Mosambikin FASEa on pidetty kansainvälisesti esimerkkinä onnistuneesta yhteisrahoitusmallista ja siihen kuuluvat useiden maiden lisäksi mm. EU, Maailmanpankki ja Unicef. Suomi valittiin ensimmäisen kerran avunantajien puheenjohtajaksi vuonna 2015 ja uudelleen vuonna 2020. Puheenjohtajarooli mahdollisti Suomelle mm. sen, että nostimme vahvemmin agendalle mm. opetuksen inklusiivisuutta, äidinkielisen opetuksen tärkeyttä, tasa-arvokysymyksiä sekä opetuksen laatua. COVID-19 pandemia osui Suomen toiselle puheenjohtajuuskaudelle ja aiheutti huomattavia uudelleenjärjestelyjä sektorilla etäopetuksineen, osittaisine koulujen sulkemisineen ym.
Kahdenvälisen kehitysyhteistyön rinnalla on vuosien mittaan toiminut myös kansalaisjärjestöjen hanketuki sekä korkeakoulujen välinen yhteistyö. Nämä molemmat rahoitusinstrumentit ovat toistaiseksi edelleen jäljellä vaikka virallinen kehitysyhteistyö päättyikin. Korkeakoulujen HEP-ohjelmasta (entinen HEI-ICI) rahoitetaan tällä hetkellä opettajakoulutushanketta, jonka kumppaneina ovat Suomessa Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto sekä Mosambikissa Pedagoginen yliopisto (Universidade Pedagogica) ja Instituto Superior de Educação e Tecnologia. Suomalaisista kansalaisjärjestöistä vahvimmin opetussektorilla toimii UFF, joka tukee opettajien koulutusta ja oppimisympäristöjen parantamista, sekä Suomen Unicef, joka rahoittaa Kv. Unicefin opetusohjelmia Mosambikissa.
Kun puhumme Mosambikista ja opetussektorin haasteista on muistettava, että puhumme pinta-alaltaan lähes kolme kertaa Suomen kokoisesta maasta, jossa yli 32 miljoonan asukkaan väestöstä 65 % on alle 25-vuotiaita ja väestöstä lähes 90 % puhuu äidinkielenään muuta kuin maan virallista kieltä. Mm. näistä syistä aiheutuvat haasteet opetussektorille ovat valtaisia ja huolimatta siitä, että lähes 20 % valtion budjetista osoitetaan opetukseen, summa on riittämätön, koska köyhän maan kokonaisbudjettikin on tarpeisiin nähden täysin riittämätön. Suomi oli yksi suurimmista opetussektorin tukijoista, joten päätös kehitysyhteistyön lopettamisesta teki valtaisan loven Mosambikin opetussektorin budjettiin. Itselleni on edelleen käsittämätöntä, että kahdenvälinen kehitysyhteistyö, mukaan lukien opetussektorin tuki, lopetetaan juuri kun laaja kansainvälinen evaluaatio oli todennut Suomen tuella olleen merkittävää vaikutusta mm. tyttöjen koulunkäyntiin, opettajakoulutukseen ja äidinkielisen opetuksen kehittämiseen, ja että niin muut avunantajamaat kuin Mosambikin opetusministeriökin arvostivat Suomea luotettavana kumppanina.
Sirpa Sinervä, työskenteli vv. 2012-2017 Suomen Maputon suurlähetystössä kehitysyhteistyön erityisasiantuntijana vastuualueenaan opetus